Datakeskukset ovat perinteisesti olleet suuria, keskitettyjä laitoksia, jotka sijaitsevat kaukana asutuksesta. Nyt rinnalle on nousemassa uusi malli: modulaariset ja pienet datakeskukset, joita voidaan sijoittaa lähelle asutusta, eli lämmöntarvetta.
Samalla datakeskusten rooli muuttuu. Ne eivät ole enää pelkkää digitaalisen maailman infrastruktuuria, vaan yhä useammin osa myös paikallista energiantuotantoa. Pieni ja modulaarinen datakeskus voidaan sijoittaa lähes minne tahansa ilman suurille konesaleille tyypillisiä haittoja.
Modulaariset datakeskukset pähkinänkuoressa
Modulaarinen datakeskus tarkoittaa siirrettävää ja laajennettavaa kokonaisuutta. Sen sijaan, että rakennettaisiin yksi suuri konesali, kapasiteettia lisätään tarpeen mukaan moduuli kerrallaan.
– Datakeskus voidaan sijoittaa lähestulkoon minne vain, missä on riittävästi sähköä ja tarvetta lämmölle, kertoo MinersLoopin tekninen johtaja Mikko Rantanen.
Moduulirakenne mahdollistaa itsenäisesti toimivat yksiköt ilman erillistä suurta rakennusta. Tarvittaessa kapasiteettia voidaan kasvattaa nopeasti lisäämällä uusia moduuleja.
Tämä muuttaa ajattelutapaa: datakeskus ei ole enää yksittäinen suuri investointi, vaan joustava infrastruktuuri, joka voidaan tuoda sinne, missä siitä saadaan eniten hyötyä myös yhteiskunnallisessa ja paikallisessa mittakaavassa.
Pieni ja modulaarinen datakeskus on hiljainen naapuri
Teknisesti pieni datakeskus ei eroa merkittävästi suuresta. Ero syntyy siitä, miten ja missä sitä käytetään.
Suomi on datakeskuksille otollinen ympäristö: sähkö on verrattain edullista, ilmasto viileä ja olosuhteet kestävälle jäähdytykselle ovat suotuisat. Suuret datakeskukset eivät kuitenkaan aina pysty hyödyntämään tuottamaansa lämpöä paikallisesti, usein jo etäisen sijaintinsa vuoksi.
Pienet datakeskukset puolestaan voidaan sijoittaa lähelle lämmön kulutusta, esimerkiksi teollisuusalueille tai kaupunkialueille. Tällöin hukkalämpö voidaan hyödyntää tehokkaammin kuin suurissa keskuksissa, joissa lämpöä syntyy ympäri vuoden usein enemmän kuin sitä pystytään hyödyntämään. Pieni datakeskus pystyy siis antamaan takaisin toimintansa ylläpitämiseen vaaditun energian.
Lisäksi pienet ja joustavat datakeskukset voivat reagoida sähkön hintaan ja saatavuuteen nopeasti. Tarvittaessa toimintaa voidaan vähentää tai keskeyttää kokonaan, jolloin kuormitus sähköverkossa pienenee juuri silloin, kun sähköstä on pulaa.
Datakeskusten sijoittaminen lähelle asutusta herättää usein kysymyksiä melusta, mutta vesijäähdytys muuttaa tilannetta merkittävästi.
– Pienemmissä yksiköissä melutaso on hyvin matala, käytännössä samaa luokkaa kuin ilmalämpöpumpun ulkoyksikössä, Rantanen kertoo.
Koska lämpö otetaan talteen nestejäähdytyksellä, melua tuottavien jäähdytysratkaisujen tarve vähenee erityisesti silloin, kun lämpö hyödynnetään suoraan.
Kuinka paljon yksi datakeskus voi lämmittää?
Yksittäisen datakeskuksen lämmityskapasiteetti riippuu sen koosta. Pienimmät ratkaisut tuottavat kymmeniä kilowatteja lämpöä, kun taas modulaariset kokonaisuudet skaalautuvat megawattitasolle.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksi suurempi modulaarinen yksikkö voi lämmittää satoja tai jopa yli tuhat kotitaloutta vuodessa.
– Yli 90 prosenttia käytetystä sähköstä voidaan saada talteen lämpönä, Rantanen sanoo.
Modulaariset datakeskukset tukevat myös siirtymää kohti puhtaampaa energiantuotantoa. Ne voivat hyödyntää uusiutuvaa sähköä, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa. Käytetty sähkö muuttuu vesijäähdytyksen kautta hukkalämmöksi, joka siirretään osaksi paikallista lämmitysjärjestelmää. Kun lämpö kerätään vedestä talteen ja siirretään kaukolämpöverkkoon , jää sama vesi kiertämään jäähdytysjärjestelmään vielä useiksi vuosiksi. Hukkalämpö vähentää myös fossiilisten ja biomassapohjaisten lämmitysmuotojen tarvetta.
Roni Karjalainen
CEO